Kuukauden hääbloggari – Never say never

Julkinen salaisuus

Hääbloggaaja avaa omat hääjuhlansa kaiken kansan näkyville tietoisesti. Mutta miten ylläpidetään edes pientä yllätyksellisyyttä kun juhlien yksityiskohdat esitellään blogin kautta parhaillaan parin vuoden ajan ennen itse juhlapäivää? Kun hääpäivä viimein koittaa onko kaikki jo nähty?

Hääblogi itseä ja muita varten

Kun saimme sulhaseni kanssa hääpäivämme ajankohdan päätettyä kysyin hänen mielipidettään hääaiheisen blogin perustamiselle. Kun asia ei sen kummemmin liikuttanut miestä aloitin siltä istumalta oman blogin, johon halusin kerätä ideoita ja fiiliksiä tulevista häistämme sekä purkaa hääpäiväämme blogini mahdollisille seuraajille kunhan häät olisi juhlittu. Pitkään blogi painottui kyllä kaikkeen muuhun kuin hääjärjestelyihin, mutta kun häävuosi pyörähti käyntiin ovat vallalla olleet perhepostaukset päässeet väistymään juhlavalmistelujen tieltä.

Blogi on ollut pystyssä kaksi vuotta. Sinä aikana olen pohtinut julkisesti mm. häidemme väriteemaa, koonnut potentiaalisia juhlapaikkoja ja hehkuttanut sen täydellisen hääpaikan löytymistä, hypettänyt milloin mitäkin juutista ja pitsistä poikkeavaa koristeluideaa ja tuhonnut yhdet kelvolliset nahkakorkkarit visioidessani tulevia hääkenkiäni. Puolisen vuotta sitten eteeni tuli kuitenkin pienimuotoinen ongelma.

Mutta keitä muita?

Tulin nimittäin kaapista ulos. Siis blogin osilta. Viime syksyyn asti asiasta tiesivät vain sulhaseni sekä muutama lähin ystäväni, joten olin aika vapaasti voinut kirjoittaa hääjärjestelyistä ja suunnitelmista blogiini. Kun tieto blogista alkoi levitä ystäväpiirin ja sukulaisten tietoon kohtasin ensimmäistä kertaa ongelman aiheiden osalta: mistä kaikesta voisin kirjoittaa ennakkoon ja minkä verran haluaisimme säilyttää vierailtamme salaisuutena ennen varsinaista juhlapäivää?

Monesti hääblogeissa esitellään yksittäisiä koristeita, häätyylin asusteita, järjestelyissä vaadittavia DIY-projekteja ja hääkunnon edistymistä. Pohditaan hääauton (tai meidän tapauksessa moottoripyörän) tarpeellisuutta ja mahdollisia häämatkakohteita. Vilautetaan ehkä hieman hääpukuakin, mutta pääasiassa pidetään se vielä visusti piilossa vaatehuoneessa tai sukulaisten kaapeissa. Näin minäkin olen tehnyt.

Perinteisistä kirkkohäistä poikkevia rokahtavia festarimaisia häitä järjestäessä ideoita kutsuihin, koristeisiin, ohjelman kulkuun ja vieraslahjoihin on paljon – toinen toistaan siistimpiä! Voin kertoa, että riisin heittäminen, vaaleanpunaiset pompomit, kenkäleikki ja vieraskarkit organzapussissa eivät ole sitä, mitä meidän juhlissamme tullaan näkemään. Sen sijaan suunnitteilla on paljon kaikkea muuta hauskaa, mutta onko se niin hauskaa, jos se on juhlaväen tiedossa jo puoli vuotta ennen häitä? Hankintoja kertyy vaatehuoneen nurkkaan, mutta voiko niitä esitellä jo nyt?

Lisääntyvä näkyvyys, lisääntyvä itsekritiikki

Kun aloitin bloggaamisen en mainostanut sitä juurikaan missään. Lisäsin blogin Facebookin hääryhmien blogilistoille ja se listattiin muutaman muun blogin yhteydessä, mutta varsinainen näkyvyys oli vähäistä. Silloin blogissa saattoi vierailla kuukauden aikana 23 kävijää. Kun kirjoittaminen alkoi kiinnostaa siinä määrin enemmän, että rupesin tihentämään postaustahtia, halusin myös tuoda sitä vahvemmin ihmisten näkyville. (Sillä aikuisten oikeasti jokainen bloggaaja haluaa, että omat postaukset päätyvät jonkun verkkokalvoille. Jos näin ei olisi, pelkkä päiväkirja riittäisi.)

Sosiaalisen median kuten Instagramin kautta bloggaus onkin saanut aivan uutta tuulta siipiensä alle ja olen pitänyt siitä, mihin tuuli on viemässä. Ensimmäiset yhteistyöehdotukset ovat olleet iloinen yllätys ja olen tarttunut niihin mielelläni. Se on poikinut blogille myös näkyvyyttä ja nykyään blogin kävijämäärät kuukausittain ovat aika kaukana siitä kahdestakymmenestäkolmesta.

Näkyvyyden lisäksi yhteistyöpyynnöt ovat toki tehneet blogista hieman vakavammin otettavan ja huomaan, että oma suhtautumiseni blogin suhteen on muuttunut. Tai ehkä ennemminkin muovaantunut. Se edelleen tuottaa itselleni iloa, mutta samalla omat odotukset kasvavat. Vaikka pidätänkin oikeuden olla rehellisesti oma itseni ja esittää rehelliset mielipiteeni, jo pelkästään lukijoiden huomioimiseen tulee panostaa yhteistyöpostauksissa ajatuksen virtaa sisältäviä postauksia enemmän. Mikään ei nimittäin ole niin ärsyttävää, kuin pimittää seuraajilta postauksen takana oleva yhteistyö. Se on mielestäni jopa epäeettistä lukijoita kohtaan, ja siksi itse pyrinkin tekemään mahdollisimman selväksi jos postaukseni taustalla vaikuttaa jokin muu tekijä, kuin puhdas henkilökohtainen mieltymys johonkin asiaan.

Pimitys vai paljastus?

Näkyvyyden myötä huomaan pohtivani yhtä useammin sitä, mitä kaikkea voin häidemme osalta blogissani jo paljastaa. Onko hääblogissa nimittäin mitään järkeä, jos ei pysty reaaliajassa hehkuttamaan tekemiään koristelöytöjä, jos ei uskalla ylpeillä maailman nerokkaimmalla mietelauseella karkkibuffaan tai viskibaariin, tai jos ei voi esitellä pitopalvelun menuvaihtoehdoista monen illan vääntämisen jälkeen muodostunutta täydellistä hääruokakomboa? Ja onko sillä tosiaankaan mitään väliä vieraillemme, tietävätkö he millaiset lautasliinarenkaat meillä on?

Loppujen lopuksi juhlien yksityiskohdilla ei ole niinkään suurta merkitystä kokonaisuudesta irrotettuna itse juhlakokemuksen suhteen. Ne ovat osia hääpäivämme palapeliä jotka yksinään voivat antaa vihjeen siitä, millainen juhla lopulta on, kunhan kaikki palaset ovat loksahtaneet kohdilleen. Vähän niin kuin ne kuvat hääpuvun helmapitsistä – paljastaa vähän, mutta ei kaikkea. Luulen, että uskallan jatkossa olla hieman avoimempi häävalmistelujen yksityiskohtien suhteen, sillä vaikka suunnitelmat ovat omassa päässäni melko pieniäkin yksityiskohtia myöten selvillä, vasta hääpäivänä kaikki lopulta konkretisoituu. Niin minulle ja sulhaselleni, kuin myös vieraillemme. Ja sitten niitä onkin ihana esitellä myös kaikille , jotka hääblogien kautta mukanaelävät juhlasta juhlaan!

Never say never -blogin löydät täältä: http://sayneverblog.blogspot.fi/

Kuva: William Iven